Sain ensimmäisen tietokoneeni 1980-luvulla. Vanhempani antoivat minun tehdä sillä kaikenlaista, eli enimmäkseen pelata kuten siihen aikaan nuoret tekivät. Pelasinkin joskus turhan pitkään (kukapa meistä ei). Lomilla se oli tiettyyn asti sallittua, mutta koulupäivinä ei.

Usein lasten pelaaminen nähdään epämieluisassa valossa. Lapsi näkee vain ruudun ja keskittyy siihen hyvin intensiivisesti. Pelaamiseen menee pitkiä aikoja, eikä lapsella ole muita harrastuksia. Kertyy ylipainoa, koulussa ollaan väsyneinä ja kotona ärtyisiä. Tyypillinen tarina.

Toisinaan lasten pelaaminen nähdään kehittävänä harrastuksena muiden ohella. Pelatessa lapsen kielitaito kehittyy, avaruudellinen hahmottaminen ja käsien koordinaatio paranee. Moninpeleissä tiimityöskentely on pakollista ja kommunikointiin pitää panostaa. Pelaamiseen riittää aikaa muiden harrastusten ohella. Lapsi on pirteä ja pitää kiinni nukkumaanmenoajoista. Toivottava tarina, joka on usein jopa totta.

Koska maailma ei ole mustavalkoinen, oma historiani on sekoitus kahta ylläolevaa. Samoin kaikilla, joskin painotus vaihtelee suuresti. Pelien maailma on yksi harrastus, samoin kuin pyöräily, ratsastus, jalkapallo tai vaeltaminen. Kaikki ne antavat uusia kokemuksia ja opetuksia mistä on hyötyä myöhemmässä työelämässä. Kaikki harrastukset ovat hyvästä.

Me pelialan asiantuntijat teemme työtä pelien parissa. Useimmat meistä myös pelaavat. Meidän lapsemme pelaavat. Kaikki pelaavat. Minun lapseni pelaavat. Kannustan heitä pelaamaan, harrastamaan muita harrastuksiaan ja käymään koulua. Kaikki sujuvat omalla painollaan ja hyvässä harmoniassa. Pelaaminen voi olla myös yhteinen harrastus.

Kannustetaan lapsiamme pelaamaan. Muistetaan samalla mummon arvokas neuvo: kaikkea kohtuudella.

- - - - - - - - -

Children playing: to be condemned or to be supported?

I got my first computer in the 1980s. My parents let me do all kinds of things with it, mostly playing like the youngsters did at the time. Sometimes I played for too long (who didn't). On holidays it was allowed up to a certain point, but not on school days.

Children's play is often seen in an unfavorable light. The child only sees the screen and concentrates on it very intensely. Playing takes a long time, and the child has no other hobbies. They gain excess weight, are tired at school and irritable at home. A typical story.

Sometimes children's playing is seen as a developing hobby along with others. While playing, the child's language skills develop, spatial perception and hand coordination improve. In multiplayer games, teamwork is mandatory and you have to focus in communication. There is enough time for playing along with other hobbies. The child is cheerful and holds to bedtimes. A wishful story that is often even true.

Since the world is not black and white, my own history is a mixture of the two above. The same goes for everyone, although the emphasis varies greatly. The world of games is one hobby, just like cycling, horse riding, football or hiking. All of them give new experiences and lessons that will be useful in later working life. All hobbies are good.

We, experts in the game industry, work with games. Most of us play too. Our children play. Everyone plays. My children play. I encourage them to play, do their other hobbies and go to school. Everything works at its own pace and in good harmony. Playing can also be a joint hobby.

Let's encourage our children to play. At the same time, let's remember grandma's valuable advice: everything in moderation.

Sain ensimmäisen tietokoneeni 1980-luvulla. Vanhempani antoivat minun tehdä sillä kaikenlaista, eli enimmäkseen pelata kuten siihen aikaan nuoret tekivät. Pelasinkin joskus turhan pitkään (kukapa meistä ei). Lomilla se oli tiettyyn asti sallittua, mutta koulupäivinä ei.

Usein lasten pelaaminen nähdään epämieluisassa valossa. Lapsi näkee vain ruudun ja keskittyy siihen hyvin intensiivisesti. Pelaamiseen menee pitkiä aikoja, eikä lapsella ole muita harrastuksia. Kertyy ylipainoa, koulussa ollaan väsyneinä ja kotona ärtyisiä. Tyypillinen tarina.

Toisinaan lasten pelaaminen nähdään kehittävänä harrastuksena muiden ohella. Pelatessa lapsen kielitaito kehittyy, avaruudellinen hahmottaminen ja käsien koordinaatio paranee. Moninpeleissä tiimityöskentely on pakollista ja kommunikointiin pitää panostaa. Pelaamiseen riittää aikaa muiden harrastusten ohella. Lapsi on pirteä ja pitää kiinni nukkumaanmenoajoista. Toivottava tarina, joka on usein jopa totta.

Koska maailma ei ole mustavalkoinen, oma historiani on sekoitus kahta ylläolevaa. Samoin kaikilla, joskin painotus vaihtelee suuresti. Pelien maailma on yksi harrastus, samoin kuin pyöräily, ratsastus, jalkapallo tai vaeltaminen. Kaikki ne antavat uusia kokemuksia ja opetuksia mistä on hyötyä myöhemmässä työelämässä. Kaikki harrastukset ovat hyvästä.

Me pelialan asiantuntijat teemme työtä pelien parissa. Useimmat meistä myös pelaavat. Meidän lapsemme pelaavat. Kaikki pelaavat. Minun lapseni pelaavat. Kannustan heitä pelaamaan, harrastamaan muita harrastuksiaan ja käymään koulua. Kaikki sujuvat omalla painollaan ja hyvässä harmoniassa. Pelaaminen voi olla myös yhteinen harrastus.

Kannustetaan lapsiamme pelaamaan. Muistetaan samalla mummon arvokas neuvo: kaikkea kohtuudella.

- - - - - - - - -

Children playing: to be condemned or to be supported?

I got my first computer in the 1980s. My parents let me do all kinds of things with it, mostly playing like the youngsters did at the time. Sometimes I played for too long (who didn't). On holidays it was allowed up to a certain point, but not on school days.

Children's play is often seen in an unfavorable light. The child only sees the screen and concentrates on it very intensely. Playing takes a long time, and the child has no other hobbies. They gain excess weight, are tired at school and irritable at home. A typical story.

Sometimes children's playing is seen as a developing hobby along with others. While playing, the child's language skills develop, spatial perception and hand coordination improve. In multiplayer games, teamwork is mandatory and you have to focus in communication. There is enough time for playing along with other hobbies. The child is cheerful and holds to bedtimes. A wishful story that is often even true.

Since the world is not black and white, my own history is a mixture of the two above. The same goes for everyone, although the emphasis varies greatly. The world of games is one hobby, just like cycling, horse riding, football or hiking. All of them give new experiences and lessons that will be useful in later working life. All hobbies are good.

We, experts in the game industry, work with games. Most of us play too. Our children play. Everyone plays. My children play. I encourage them to play, do their other hobbies and go to school. Everything works at its own pace and in good harmony. Playing can also be a joint hobby.

Let's encourage our children to play. At the same time, let's remember grandma's valuable advice: everything in moderation.